Hevosmessut 2014

Perjantai päivä meni vaan pelailles kotona, mutta viikonloppu kuluikin siellä Tampereen Hevosmessuilla :) Mitää turhaa ei tullut ostettua ja oli kiva kokee äitin kans ekaa kertaa hevostapahtuma, koska en oo koskaan ollu millää heppamessuilla tai muullakaan sen tapaisella. Lauantaina lähdettiin sinne vähän ennen 8 ja oltiin perillä joskus vähä 10 jälkeen. Kierreltiin sielä paikkoja ja käytiin muutamalla luennolla. Oisin halunnut hamstrata sieltä varmaan ihan kaiken varsinkin huovat, mutta en onneks ostellu ku vain tarpeellisia tavaroita :) Löysin vihdoinkin jalustimet, molempiin satuloihin. Oon haaveillut värillisistä alumiinijalustimista, mutta me maksaa ihan päättömiä ja en oo sitten niitä uskaltanut tilata. Mutta tälläkertaa tuola oli sellasia mitä olen haaveillut, niin tottakai ostin sellaset! Ostin sit toisetkin jalustimet, koska joskus kun huolsin varusteita, niin huomasin koulusatulan jalustimien olevan erikokoiset o.O ei ihmekkään ku multa lähtee aina toinen jalka jalustimista ja oon vähä vinos! Ja siel on suht edulliset sellaset aika perus jalustimet ja oon ajatellut et koulusatulaan vois sopii aika neutraalit perusjalustimet, ettei mitään värillisiä alumiinijalustimia, mut voinhan mä ne sit vaihtaakki johki jos haluan yms :) Jalustimien lisäksi ostin värillisen heinäverkon, loimivyön, Likitin mansikan makuisen nuolukiven ja makeaa B-vitamiinia. Itselleni en siis ostanut mitään messuilta. Käytiin äitin kanssa kesken messujen kattomassa Ikean tarjontaa, mistä tarttui sitten mukaan muutamia kippoja sun muita ja yksi Ikean pussi piti saada Saralle lisää :'D Mentiin sen jälkeen takas messuille kattoon niitä estekisoja. Meille molemmille tuli äitin kans kauhee kisaamisinto ja päätettiin et nyt oikeesti otetaan Sara silmätikuks ja tehdään kaikkemme asian eteen, sekä muutenkin ruvetaan treenaamaan todella ahkerasti. Ja Sarasta pitää saada timmi :D sen maha on ihan kauhee, vaikka se silleen muitten mielestä niin jäätävä välttämättä oo. Mentiin sit hotellille, oltiin Cumulus hotellis yötä missä oltiin viimmeksikin, koska tykättii siitä paikasta :) Luin kokeisii ja mentiin sit puol 9 syömään ja sitte chillailtiin vaan, katottiin töllöö yms.

Sunnuntaina mentiin aamulla aamupalalle. Aamupalan jälkeen luin kokeisiin, pakattiin kamat ja vietiin ne autolle, sitte sen jälkeen käveltiin Koskikeskukselle shoppailemaan. Löysin itelleni muutaman vaatteet, hiuslenkkejä, sukkia ja kaulakorun :) Mulla on ihan hirveesti ei niin perus vaateyhdistelmii kesää varten, mutta mulla on vain yks ongelma…. Mun pitääs treenata et näyttäisin hyvältä :D eiköhän tästä pikkuhiljaa. Lähettiin sit kotimatkalla ja matkalla käytiin vielä Ylöjärven Hööksis, jos sielä olis jotain hyviä alennuksia. Löydettiinki Hööksistä sit todellinen helmi! -60% sisätoppis, oikeen kokonen Saralle ja miellytti vielä ulkonäkökin! Alkuperäishinta oli jotain 110€ ja saatiin se jollakin 40€, että oli pakko ostaa ku melkeen puoli-ilman sai :) Ja hyvä olla varalla, koska hyvin todennäköistä, että Sara klipataan nakuksi seuraavana talvena. Päästiin kotia joskus puol 5 ja sit mentiinkin Nooran, mun veljen kihlatun synttärikahveille. Sen jälkeen suunnattiin äitin kans tallille, laitoin jalustimia ymm paikoilleen ku äiti hoiti tallitöitä. Loppu illan sitte teinki kaikkia perus juttuja ja luin enkun kokeeseen.

Maanantain koulupäivä tuntu jotenkin kauheen turhalta, koska saatiin melkein kokoajan odotella, mutta ainakin oli rentoo ja jakso. Mun jaksamista auttoi myös se, että tiesin Jonin odottavan mua kotona :) Mentiin Jonin kanssa tallille ja Joni halus itse siivota karsinan, laittaa rehut ymm niin mulla olikin hyvää aikaa siinä laittaa Sara valmiiksi :) Oltiin yhtäaikaa valmiita ja juuri ku on kiipeemässä Saran selkään niin Joni ilmoitti et se haluaa ratsastaa. Joni sano et se kävelee vaan pari kierrosta Saran kanssa, mutta Joni yllättikin totaalisesti! Joni käski päästää Saran irti (talutin sitä) ja sitte se aiva onnes ratsasteli Saralla ja ravailikin ekaa kertaa ilman taluttajaa :D oon niin ylpee! Mutta sinä päivänä kyllä itku pitkästä ilosta -sanonta piti kuin piti paikkansa. Sara oireilee vieläkin, että kun nostaa laukan se vetää jotain rodeo show'ta ja kiukuttelee, mutta jos nostaa laukan niin se on erittäin vaivanloista ja tuntuu että jalat pettää alta. En sitten tiedä mitä pitäisi tehdä, pitäisikö eläinlääkäri kutsua paikalle? hmm… taidan yrittää jos aluksi pärjäis juoksutuksella tai jotain. Tein Saran kanssa loppuverkkaa, annoin Saran taivuttaa kaulaa niin ohjat oli niin pitkät kuin vain pystyivät. Sara säikähti jotain ja lähti säntään, veti kauheet pomput, veti pään alas ja muistan kun näin Saran kaulan ja sitten katseeni olikin jo kohti maata. Vedin kuperkeikan Saran kaulan yli maahan vasemmalle kyljelleni. Mulla meni ilmat pihalle ja sattu tosi paljon ja huusin ja itkin vaan siinä. Muistin kuitenkin et kokeilen nyt yrittää vaan maata tässä maassa hetken aikaa, jos kipu helpottaisi, koska niin kävi viimmeksikin, kun ilmat meni pihalle. Mun kylkee särki tosi lujaa ja pyysin sit Jonin kääntään mut oikeelle kyljelle ja olin siinä hetken aikaa, että olo paranesi. Muutamia ihmisiä tuli sit paikalle ja kyseli vointia, mitä oli tapahtunu ja et onhan kaikki hyvin.   Nousin ensin sit istumaan ja sit Joni nosti mut ylös. Pystyin kävelemään mutta se otti tosi kipeetä vasemman puolen jalkaan ymm. Onneksi Joni oli apuna, niin saatiin Sara tarhaan, tavarat paikoilleen ja päästiin kotia.

Jäin kotia, koska ajattelin et olis hyvä levätä ja en oo oikein saanut nukuttua. Jonikaan ei sit menny kouluun, koska se halus jäädä kattomaan mua ja auttaan, jos tarvitsen apua. Kylkeeni oon linimenttiä laittanu ja on kyllä hyvää ainetta :D Ollaan sovittu et nään Roosaa tänään, niin aijon kyl sinne valkoseen puuhun mennä, koska on ollu niin paljo mutkia matkassa, ettei olla nähty, niin nyt en kyllä jätä näkemättä mähän meen vaikka jalka olis murtunu :D haha. Mennään sinne neljältä ja Hennakin tulee vissiin, en oo aivan täysin varma :) olkaa te varovaisii ninjoja ja älkää te pudotko heppojenne selästä :D ! Mutta postailen niistä vaatteista ymm myöhemmin, meen nyt laittautuun ku vähä kiire :D

Satula.com/35e

Börjes/51.10e

Agrimarket/jotain 10e

En muista paikkaa/3e

Agrimarket/7e

Reppana oli vähä väsyny ku menin kuvaamaan noita ostoksii :D 

The scars of words

Mä en edes tiedä mistä aloittaisin…. Oon kauan ajatellu palaavani tänne bloggaamisen maailmaan, mutta en oo saanut sitä vain aikaiseksi, mutta nyt ku on aikaa niin ajattelin ees kertoa muutamia asioita ja muutenki kaikkee mitä mietityttää mua jne. Mulle kuuluu toisaalta maailman parasta ja kaikki on ihanasti, mutta samaan aikaan kaikki on päin helevettiä ja oon yksin. Mä en enää muista tarkalleen päivää, mutta joulun aikoihin mun maailma romahti. Psykologian kurssien avulla onneksi käsitän ja tiedän, että oon nuori niin en edes voisi käsitellä kaikkea tapahtunutta helposti, vaan se vaatii niin paljo. Se johtuu pelkästään siitä, että en oo vielä kehittynyt tarpeeksi - ainakin psykologian mukaan. Joulun aikoihin me erottiin Jonin kanssa. Se oli mulle maailmanloppu…… mä en pystynyt syömään, en löytänyt pientäkään positiivista asiaa ja itkin ihan kokoajan. Mä itkin koulussa, kotona, tallilla…. mä kirjaimellisesti romahdin ja tuntui et kaikki asiat vain häipyi mun elämästä. Samaan aikaan suurin osa mun kaikista kavereista oli tosi outoja, etäisiä. Kukaan ei ymmärtänyt ja vaikka joku yritti ymmärtää, tuntui etten päästänyt enää ketää mun lähelleni. Pelkäsin. Mä pelkäsin ihan kaikkea. Pelkäsin et jos olisin luottanut johonkin ihmiseen tai edes sanonut jollekkin moi, mua olis nakattu kirveellä selkään. Mun ruokahalu alkoi palata normaaliksi kuitenkin onneksi viikon sisällä, mutta en silti ollut normaali. Kului muutamia kuukausia ja piilotin kaiken mikä mun päässä liikku, en halunnu elää enää. Sitten tapahtui se hetki, kun aloin löytää pientä toivoa ja iloa mun elämään. Joni katu meidän eroa, menin niille sopimaan asiat ja sovittiin, että yritetään uudelleen. Nyt oonkin sitten saanut Jonin rinnalleni, tuekseni. Samaan aikaan suurin osa mun kavereita jätti mut, menetin ne syystä tai toisesta. Tiedän että olin vähän osasyyllinen asiaan, mutta mut leimattiin petturiksi ja että olisin jättänyt itse mun kaverit. Mä sain syyt niskoilleni ja elän niitten antamien tuskien kans joka päivä. Ainoo asia mikä pitää mut nyt koossa on Joni. Muuten oon ihan yksin… oon suurimmaksi osaksi yksin koulussa, kotona oon tosi yksinäinen ilman Jonia ja mua ei pyydetä mihinkää, vaikka ite yritän parhaani mukaan sopia kokoaika jonkun kaverin kanssa. Mun elämä on suorastaan vaan sitä, että elän niillä päivillä milloin nään Jonia. Meen kouluun, tuun koulusta, oon kotona pelaamassa tai lukemassa ja käyn tallilla. Mulla on elämä perjaatteessa järjetyksessä kaikkien tapahtumien jälkeen, mutta en oo onnellinen, niinkuin olin ennen ja haluaisin olla.

Mulla on aina ollut tosi huono itsetunto, mutta se ei auta asiaa, että oon lihonnut. Mä vihaan, vihaan, vihaan, vihaan kaikkee fitnesspaskaa, mutta koska oon lihonnut mun on oltava osa sitä paskaa. Oon vähentänyt mun syöntimäärää, jättäny perunan pois, vähentäny leipää, koska oon syöny leipää ihan hemmetisti liikaa :Dd en kuitenkaan halua kuihduttaa itteeni, koska mun mielestä nainen ei oo nainen ellei oo muotoja. Miksi pojat edes haluaisi seurustella sellaisen likan kans, millä ei oo mitään mistä ottaa kiinni? Mä vihaan fitnesskulttuuria niin paljon! Suurin syy on se, että se on vienyt multa paljon ihmisiä pois. Ei, eivät he oo kuolleet, mutta fitness on kuollettanut kaverisuhteet, koska fitnessin aiheuttamat jälkisairaudet eivät anna kaverisuhteillensa mitään, ei kertakaikkiaan mitään. Ja mä en jaksa kuunnella sellaista, että kokoajan joku valittaa ku on niin läski, vaikka todellisuudessa painaa varmaan 30kg ja on sairaalloisen laiha. Mä en väitä itseäni lihavaksi, mutta mä vain olen lihonnut ja pyrin vain palaamaan siihen kokoon mikä olin ennemmin :) Antaisin mitä vaan, jos saisin elää siinä ajassa, että muodot oli kunniassa ja luut oli muotojen alla, eikä esittämässä jotain "muotoja". Mä oon henkisesti niin väsyny, mä en jaksa enää yhtään mitään paskaa. Mä vain pelkään, että milloin romahdan ja saanki jonku masennuksen ja siitä se helvetti sitte vasta alkaaki.

Ehkä lukion jälkeen muuttaminen auttais mua ja saisin uuden elämän? mutta siihen on niin pitkä aika, että en tiedä jaksanko sinne asti. Jonista en kuitenkaan halua luopua, koska se on tällähetkellä kaikkein tärkeintä <3 Sara on mulla edelleen, on ja pysyy. On vaan ollut todella huono talvi ratsastuksen ja nyt on ollut kaikenlaisia mutkia matkassa, niin ei olla saatu Saran kanssa kunnon treenaamista aikaiseksi.

Meen äitin kanssa huomenna Tampereen Hevosmessuille, niin postailen niistä sitte varmasti :) kamera tulee olemaan mukana ja en halua tietää minkälaisen rekallisen tuon sieltä Saralle ja mulle tavaraa :D tai sitten en välttämättä osta melkein mitään. Lauantai aamulla lähdetään ja mennään sinne messuille lauantai päiväksi ja sitte sunnuntaina shoppaillaan, sieltä sit kotia ja Nooran synttäreille. Kivaa viettää äitin kans laatuaikaa pitkästä aikaa :) Kun Saran selkä saadaan kuntoon niin sitte ruvetaankin treenailemaan ja pitää ruveta valmentajille soittelemaan, sekä aloittaa se koppiin treenaaminen ku alkaa olla jo valosaa ku äiti pääsee töistä ymm. Mulla on koeviikko nyt meneillään, mutta maanantaina onneksi viimmeinen koe, mikä on englanti. Mut tämän tunteiden purkauksen jne jälkeen niin eiköhän palailla vähä iloisempii postauksiin :) Jos teille tulee jotain kysyttävämpää niin laittakaa tänne kommenttia tulemaan tai kyselkää mun askissa, vastaan niihin tosi aktiivisesti: http://ask.fm/yourlittleprincesss ja uutta ulkoasua tulee kunhan kerkeen sellaisen tehdä :)

Molemmat kuvat © Essi K.