Ajatuksia tallipaikan vaihdosta

Aattelin, että kokoon tähän yhteen postaukseen mitä oon itse tai äitin kanssa miettinyt tästä tallipaikan vaihdosta. En oo tainnut kunnolla mitään kertoa, miten itse tämän asian koin jne. Joten tässä teille ajatuksia siitä :)

Oltiin harkittu muuttoa äitin kanssa jo jonkin aikaa ja muutenkin silloin tällöin asiasta keskusteltu, mutta oltiin tultu päätökseen, että muutetaan vasta kun olen 18 ja pääsisin omalla autolla liikenteeseen. Tilanne kuitenkin muuttui radikaalisti ja piti heti lähteä tallilta. Tottakai mua ja äitiä ajatus pelotti, koska oltiin ajateltu, että vasta myöhemmin muutetaan. Kyseltiin muutamasta paikasta tallipaikkaa, mutta silti mulla oli päällimmäisenä kokoajan mielessä Kauhajoen Ratsastuskeskus. Päätettiin, että mennään kattomaan paikat, ennen mitään päätöstä. Oltiin vakuuttuneita ja vaikka hinta nousikin aika lailla, ollaan silti todella tyytyväisiä ja hintaa saa laskettua tekemällä töitä.

Muutto sujui hyvin ja hevonenkin kotiutui alle viikossa, kuten myös mekin äitin kanssa. Hevosesta huomaa todella hyvin, että sen on paljon parempi olla täällä. Saamme äitin kanssa olla senkin puolesta hirveän onnellisia, kun hevonen voi henkisestikkin hyvin. Suurin syy siihen on varmasti se, että kun Sara tuotii ulkomailta, se eli koko elämänsä isoilla maneesitalleilla Oulun seudulla. Ennenkö me se ostettiin, se oli vajaan vuoden ollut yksäritallilla. Moni sanoo, että hevosen on parempi olla pienemmillä talleilla, mutta mä voin vahvasti väittää sen olevan toisin päin Saran kohdalla. Sara on nykyään paljon rauhallisempi tallilla varustaessa, sen voi jättää talliin karsinaan yksin ilman mitään epäilystäkään ja se viihtyy isommassa aitauksessa monen hevosen laumassa. Sara ei stressaa enää tai ainakaan niin paljoa, koska vaikka hevosia siirreltäisiin laitumilta toisille, niin aina on lähellä joku kaveri.

Kun muutto oli hoidettu pois alta, arvoituksena oli miten pääsen tallille joka päivä talvella, kun en uskalla skootterilla ajaa. Meidän tallisopimus on oikeastaan täyshoito, mutta lauantaina ja sunnuntaina pitää siivota karsina itse, sekä laittaa väkirehut (mikä ei ole välttämätöntä jos vain hevosen rehumäärät on näkyvillä jossain). Eli viikolla ei ole mikään pakko päästä tallille! Se on mun ja äitin kannalta tosi hyvä juttu, niin ei tarvitse ainakaan kyytejä stressata, kun olisi pakko päästä tallille. Itselläni ainakin on kauhea into olla tallilla joka päivä, mutta jos en kyytiä saa mistään niin ei siinä sitten mitään. Viikonloppuisin kuitenkin yleensä kyydin saan ja ei ole vaarallista jos ei lauantaina pääse siivoamaan, kunhan sunnuntaina siivoaa. Kuitenkin itse ainakin haluan saada siivotun karsinan hepalle joka päivä, onhan sillä siihen "oikeus" ja kuka haluaisi omassa paskassaan nukkua.

Tietysti tallin puitteet tuovat paljon etuja. Jos hevoselle sattuu tulemaan joku tauti, että joutuu kävelytysliikunnalle, niin sen voi sitten joka päivä laittaa kävelytyskoneeseen jos ei itse jaksa taluttaa. Musta se on tosi hyvä juttu, koska kävelytyskoneessa hevonen kävelee reippaamminkin kuin taluttaessa, niin siinä on muitakin hyviä sy'itä kuin vain ihmisen laiskuus. Kentät on todella isoja, on normi ratsastuskenttä ja sitten koulukenttä, missä voi myös mennä. Ei haittaa vaikka esteitä on kentällä, koska siellä mahtuu silti menemään todella hyvin, sekä ratsukkojen määrästäkään ei tarvitse niin piitata. Tietysti tallilla on luksusta maneesi, missä voi sitten huonoilla säillä mennä. Kauheasti en siellä ole mennyt, koska pyrin pihalla menemään, ellei sää pakota maneesiin. Kivana lisänä tallilla on pyöröaitaus, missä on hevosta kiva juoksuttaa irti ja tehdä maastakäsin kaikenlaista. Pyöröaitaus on siitäkin hyvä, koska yleensä kentällä on joku ratsastamassa ja kentän portit on vähän sellaisia mistä heppa päästelee kevyesti läpi. Niin kentälle ei viitsi heppaa kauheasti irti päästää, vaikka siellä olisikin enemmän tilaa juosta. Tallilla on myös kivasti ja mulle ainakin juuri sopivasti säilytystilaa. Hylly mihin saan laitettua harjakassin, varastohuone mihin saa kuivatusloimia yms talteen, satulahuone ja siellä olevat pystykaapit jokaiselle. Lisäksi on tietysti kuivaushuone, sekä pesukonekkin on tallille tulossa, kunhan se saadaan korjauksesta. Hevosille on isot kesälaitumet, sekä talveksi hiekkatarhat.

Tallivuokraa saa tosiaan laskettua tekemällä ilta ja aamutalleja. Niihin tehtäviin kuuluu ihan perus jutut. Hyvä juttu koko systeemissä on se, että kellään ei ole mitään vakituista päivää ja niitä saa tehdä niin kuten itse kerkeää ja haluaa. Yksäripuolella on kalenteri, mihin saa vain kirjoitella milloin tekee ilta ja aamutalleja. Ei ole siis velvollinen tekemään iltatallia esim. joka maanantai, vaan saa tehdä vaikka maanantaina ja sitten seuraavalla viikolla torstaina jne. Äitin kanssa ei aamutalleja olla tehty, ehkä joskus, mutta ei olla niin kiinnostuneita kun siinä on kova homma. Iltatalleja kuitenkin pyritään kaksi kertaa viikossa tekemään, niin saa tallivuokra todella kohtuulliseksi.

Kokonaisuudessaan ollaan äitin kanssa todella tyytyväisiä kaikkeen ja ei olla muuttoa kaduttu. Valmennuksia saisi olla vähän ehkä enemmän, mutta nyt niitä tästä pikkuhiljaa varmaan on. Olin viimme viikonloppuna Anu Hännisen kouluvalmennuksissa kumpanakin päivänä ja nyt on tulossa estevalmentaja! Emilia Kerimaa on MM-tason esteratsastaja, joka tulee pitämään tunteja 23.10 ja mahdollisesti myös toisenakin päivänä, mikäli osallistujia riittää. Hinta on 40€ tallilaisilta/päivä ja tallin ulkupuolisille ratsukoille se on 45€/päivä, mikä sisältää maneesi maksun. Tervetuloa! Mä vielä lähempänä infoan asiasta :)

Sanat ei riitä edes kuvailemaan tätä tunnetta

Mietin kauan julkaisenko tätä postausta... mutta ajattelin, että ehkä kaikkien olis hyvä tietää vähä mitä mun pääs liikkuu, miksi oon kauheen apaattisen olonen yms.

Mitä mulle kuuluu? Oikeastaan hyvää, onhan mulla ihana poikaystävä ja maailman parhain hevonen. Siitä huolimatta oon ihan loppuun kulunut ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Mä voisin sanoa, että mulla ei oo kavereita. Ne vain esittää, eikä oikeasti piittaa mitään. Jos kerron niille miltä musta tuntuu, saan haukut et oon säälittävä ja haen sääliä, kun oon yksin. Jos ihmisellä on tosi paha olla ja kertoo siitä jollekkin, että saatais asia ratkaistuu niin haen vain sääliä? Mua ei kiinnosta melkein mikään ja oon ihan hirvittävän väsyny. Nukun joka yön vähintään 8 tuntia ja monena päivänä 3 tunnin päikkärit. Mä en jaksa enää miellyttää ihmisiä, joita ei ees mun seura kiinnosta. Nytkin oon vaan koulusta kotona, koska en vaan jaksanut olla koulussa. Nytki mun "kaverit" on menos subii ja mua ei oo ees harkittu pyytävän. Mua ei pyydetä mihinkään ja en jaksa ite pyytää ketää mihinkään, koska kaikilla on kokoaika jotaki. Mulle ei harkita ees järjestettävän aikaa. Musta vain tuntuu, että elän enää sillä ajatuksella, että voisin Jonin ja Sarpan kans vain muuttaa johonkin, löytäisin mulle aitoja ystäviä ja olisin mun elämään oikeasti tyytyväinen. Olkaa oikeesti tyytyväisiä, että teillä on ystäviä ja pitäkää niistä kiinni. Uskokaa pois, oon yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa, mutta kaikki vaan kääntää selkänsä, vaikka kuinka yrittäisin. Ja ymmärrän jos kavereilla on menoja, mutta miten kaikilla voi olla joka päivä jotaki? ja nyt puhutaan reilusta kymmenestä henkilöstä...

Valmennus 27-28.9.-14

Anu Hänninen piti meidän tallilla viikonlopun ajan valmennuksia. Päätin ilmottautua molempina päivinä, koska en oo ollut pitkään aikaan valmennuksessa, niin otetaan tästä tilaisuudesta kaikki irti. Saran kanssa on kaikki mennyt nyt niin suhteellisen hyvin, niin hyvä päästä etsimään ammattilaisen avulla vikoja. Anun valmennuksissa en koskaan ole ollut, joten Anu oli minulle uusi tuttavuus. Meidät oltiin jaettu kolmen hengen ryhmiin, mikä oli mun mielestä tosi hyvä määrä. Ennen valmennusta hevonen piti olla kevyesti verryteltynä, kaikissa askellajeissa.

Lauantaina valmennus alkoi kuudelta. Mentiin tallille aikaisemmin, jotta kerkeäisin siivota karsinan ennen valmennusta. Vähän turhan kiire tuli verryttelyn kanssa, mutta ihan hyvin kuitenkin kerkesin. Valmennus meni todella hyvin ja aijon kyllä jatkossakin mennä Anun valmennuksiin. Lauantaina keskityimme enemmän perusasioihin ja siihen, että Anu näkee vähä hevosten tapaa reagoida eri asioihin. Tehtiin pysähdyksiä ja liikkelle lähtöjä, sekä keskityttiin lopuksi peräänantoon ja hevosten rehelliseen takajalkojen työhön. Joni oli ottamassa kuvia, mutta ei saanut kuvia otettua, niin otti lyhyen videopätkän :)

Sunnuntaina tulikin vähän kiire ja Joni ei tullut mukaan, koska valmennus alkoi jo 10. Karsinaa en ehtinyt siivota ennen valmennusta, mutta sitä en myöskään pystynytkään siivoamaan muutaman ongelman vuoksi... Kun olin saanut Saran valmiiksi ja hetken aikaa lämmitellyt kentällä, Jonna ja Anu tuli. Tälläkertaa tunnilla keskityttiin hevosen suoruuteen ja tehtiin väistöjä. Alku oli todella hankalaa, tuntui ettei hevonen liiku mihinkään ja avut ei toimi. Lopuksi kuitenkin meni tosi hyvin! Valmennusta vain haittaisi melkein kuusi pikkumuksua, jotka biljardikeppien kanssa riehu maneesin kahviossa.... Osaatte varmaan kuvitella kuinka hevonen oli lennossa ja itse jännittynyt, koska taas tulee lähtö. Meni siitä huolimatta sitten hyvin, kun sai hepan keskittymään töihin :)

Lauantaina Anu huomasi satulan olevan kauhean korkealla edestä, joten sanoi katsovansa sitä tunnin lopuksi. Kun tunti oli loppunut ja Jonnakin tuli siihen, niin ne rupesivat katsomaan satulaa. Satula oli aivan liian kapea edestä ja se teki munkin asennosta huonon. Matilla on pari Stubbenin koulusatulaa, joten Jonna toi niitä tallille sovitettavaksi sunnuntaina. Toinen satula oli edestä liian kapea, mutta toinen satula istui täydellisesti. Se satula on nyt mulla kokeilussa vajaan viikon ja soittelen sitten Matille satulan kaupoista. Suunnillee samassa kunnossa on nykyisen satulan kanssa, niin kiva olisi jos ne saisi vain vaihtaa päinsä :) Menin sunnuntain valmennuksen kokeilusatulalla ja voi että, kun sen onkin tukeva! Oon niin tyytyväinen jo nyt tuohon satulaan. Tässä satulasta huono puhelinkuva:

If angels cry, oh, I'll be there for you

Tässä niitä kuvia mitä lupasin! Poikkeuksena se, että Petri otti ne, eikä Joni. Mutta eikö pääasia oo nähdä edes kuvat? Kuvissa on siis Vaasasta ostamani farkut ja näätte myös tosta jakusta parempia kuvia. Tässä teille nyt nää kuvat, meen tekemään läksyt ja sitte meenkin tallille ratsastaan Sarpan ja tehdään iltatalli :) Näytän muutes kauheen tyhmältä kuvissa, kun oon kauheen lyhyt ja sit reidet turhankin kookkaat :D sen siitä saa ku ratsastaa. Vaaleissa farkuissa se näköjään vähän korostuukin, mutta ihan sama tykkään näistä farkuista!

Kuvien tarkennukset yms on vähän sielä sun täälä, mutta antakaa petrille armoa ;) Mikä on teidän lemppari?

Turhuuksien turhuutta

Mulla on vaihtunut nyt jakso ja ensimmäinen kokonainen viikko uutta jaksoa on melkein päätöksessään. Niin ajattelin nyt jakaa teille mun lukujärjestyksen kaikessa komeudessaan :D

Mulla on todella kiva jakso menossa, koska kaikki tunnit on ylimässä kerroksessa niin ei tarvitse rampata melkeimpä ollenkaan edestakaisin. Mulla on siis kahta äidinkieltä: toinen on "normi" äikkää ja toinen on puhekurssi. Puhekurssista ei ole koetta ja äidinkielen kokeeseen harjoitellaan melkein aina koko kurssi, niin mun ei tarvitse lukea koeviikolla oikeastaan kuin kahteen kokeeseen. Äidinkielien lisäksi mulla on psykologiaa ja englantia. On hyvä, että saan englantiin panostaa, kun se on mulle niin vaikeaa ja psykologiaankin kun pidän siitä. Äidinkieliä on perjaatteessa kolme, mutta se on vain kurssi mihnä katotaan elokuvia :D tiistaina iltapäivisin joka toinen viikko. Hypäreitä on yksi, mutta se on oikeastaan hyväkin vain :) Huomenna on kokeiden palautus, niin saa nähdä pääsinkö mistä läpi.

Klikatkaa suuremmaksi, niin nätte paremmin!

Sara sai eilen toimia "tuntiheppana" ja lopuksi vielä Joni hyppäsi pikkusia esteitä, sekä itse menin laukkaa ja hyppäsin kerran. Sara meni tosi hyvin, mutta se on inhottava kun se aluksi nyppii ohjia uusilla ratsastajilla, ainakin alkukäyntien aikana. Oon itsekkin käynyt sen nyppimisen läpi ja enää tekee sitä vain todella harvoin, niin etten meinaa edes muistaa. Muut vain käveli ja ravaili, niin lopuksi halusin vielä laukan mennä ainakin läpi, että tulisi kaikki askellajit mentyä. Ratsastuksen jälkeen laitoin Sarpalle ne meksikolaiset ja käytiin kentällä räpsäisemässä muutama kuva. Niin saatte tekin paremman käsityksen millaiset ne on jne :)

Joni tulee meille huomenna taas (sen piti käydä kotona), niin viikonloppuna varmaankin saan viimmeistään Jonin ottamaan ne kuvat. Saisin itselleni uuden profiilikuvan, saisitte nähdä uudet housut ja muutenkin vähän asukuvia.

En oo varma oonko sanonut, että mulle on vanhoihin mekkokin ostettu, mutta se saapuu mulle vasta jonkun reilun kuukauden päästä :) Palailen viimmeistään viikonloppuna blogin puolelle, asukuvien ja/tai valmennuksien merkeissä! Pitää mennä lukemaan englantia, sekä tänään ja huomenna tehdään äitin kanssa iltatalli.

Näin oranssit suitset eivät ole, mutta niin...

Honey, money?

Oon saanut taas hyppysiini muutamia uusia juttuja! Muistatteko kun kerroin niistä suitsista jotka olivatkin suuret ja jouduin palauttamaan? Joona myi nyt samanlaiset suitset (koon pienempinä tietenkin) mulle! Oon niin onnellinen, vihdoinkin Sarppa saa meksikolaiset suitset esteille :) Ohjia niis ei oo, mutta mullany on ne toiset ruskeat suitset. Toisaalta aijon kyllä myydä ne ja haluaisin kumiset ohjat noihin meksikolaisiin. Toisaalta haluan niihin myös timanttisen ostapannan.

Kyseessä on siis nämä suitset. Linkin kuvasta poiketen mulla suitset ovat kuitenkin ruskeana :) Kyseisen sivuston mukaan ovh on 146€, mutta toki se vaihtelee eri paikoissa. Itse sain suitset hintaan 40€! Ne on täysin moitteettomassa kunnossa ja muutenkin hyvät. Vähän ovat erisävyiset kuin martingaali, mutta pikkujuttu. Suitset ovat siis Hubertuksen Classic. Pehmusteen ostin suitsiin myös joka on aitoa lampaankarvaa, merkkinä MediLamb. Ovh oli 4€ ja sain sen puoleen hintaan, joten se oli vain 2€. Saatte suitsista vielä parempaa kuvaa kun saan ne "koeajettua"!

Jottei kaikki olisi vain aina heppajuttuja, niin mulle saapui muutama juttu vanhojentansseja varten! Muuta ette sitten nääkkää, ellen koruja ja kenkiä näytä, kunhan saan ne hommattua. Mutta mekon aijon pitää yllätyksenä, vaikka kaverit ovat siitä kuvan nähneet :) Tilattiin äitin kanssa mulle täältä tiara ja sellainen hartioille tuleva karvajuttu. En tiedä miksi sitä pitäisi sanoa, mutta itse oon sitä boleroksi sanonut :D Äiti meinasi, että se olis tehnyt sen mulle, mutta kun löydettiin netistä halvalla niin päätettiin ostaa se. Samalta sivustolta löysin samalla tiaran. Tavarat tuli todella nopeasti, vaikka laitettiin "hitain" ja halvin toimitus. Epäilin tuota sivustoa, mutta äiti oli sieltä tilannut ennemmin peruukin, joten osasi suositella sitä. Tiarakin oli halpa, mutta silti ei ole halvan näköinen! Säästettiin kyllä paljon rahaa, kun vertaa, että olisi Suomesta ostanut. Nyt vain näitten tavaroiden myötä innolla odottelen talvea!

Siinä on tollanen helmijuttu tos keskellä kivana yksityiskohtana :)

"Bolero"

Tiara

Toi "bolero" jakaa varmasti mielipiteitä, mutta mä tykkään sitä. Ja halusin sen siksi, että saan poseerauskuviin vähän vaihtelua ja ilmettä! :) Onhan joillakin hanskoja niin vähän sama asia? Onko se teidän mielestä just se ei ikinä, vai se must have juttu?

Happy

Oon nyt niin onnellinen! Saran kanssa on tullut niin suuri kehitys. Vaihdot sujuu jo yllättävän hyvin, mutta saa luvan sujuakkin kun niiden kanssa tehdään töitä joka päivä. Välillä vielä oikeasta laukasta vasempaan laukkaan vaihdossa saattaa takajalat mennä solmuun, mutta sekin häsläys vähenee päivä päivältä ja välillä on päiviä milloin ei häslätä. Tälläviikolla huomasin kuinka ravissa pohkeenväistö tuottaa hankaluuksia kun pyytää väistättämään vasemmalle päin. Oon nyt sen takia treenaillut väistöjä kumpaankin suuntaan käynnissä ja ravissa. Väistöt on sitten ruvennut jo sujumaan pienen alkukankeuden jälkeen. Uskon, että hepallekkin mukavempaa kun joutuu oikeasti miettimään ja tekemään kunnolla kaikenlaista. 

Minkäänlaisilla apuvälineilla/champooneilla en oo ratsastanut hetkeen. S menee jo todella hyvin käynnissä ja ravissa! Eilen kokeilin laukassakin ja alkutappelun jälkeen sain hevosen laukassa kuolaimelle... Mun olisi niin tehnyt mieli itkeä ilosta ja ratsastajan hymy ulottui kyllä korviin asti! Eilisen onnistumisen jälkeen päätin tänään tehdä poikkeuksellisen suunnitelman ratsastuksen suhteen. Yleensä lämmittelen askellajit läpi ennekö pyydän kuolaimelle, peräänantoon tai miksi sitä haluakaan kutsua. Tälläkertaa päätin alkukäyntien jälkeen heti vaatia heppaa kuulolle ja kunnolla töihin. Niin kävi, kuten arvasinkin eli S oli enemmän vastahakoisempi ja ajatteli, että eihän vielä pitäisi töitä tehdä. Alkukankeuden jälkeen se toimi todella hyvin käynnissä ja ravissa. Sitten rupesin yrittämään laukassa ja väsyneenä totesin jo, että ei tästä tuu todellakaan yhtään mitään! En päättänyt kuitenkaan luovuttaa vaan jatkoin yrittämistä ja vaihtelin suuntia. Sitten yhtäkkiä heppa kokosi itsensä ja niin sitten sain sen mitä halusinkin. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla, kun sain kaiken aikaan itse, ilman mitään apuvälineitä. Siinä sitten sain vaihdella suuntaa laukanvaihdoilla ja oli paljon kuuliaisempi vaihdoissa, koska olin saanut sen kuolaimelle. Kuvissa laukka ei niin hyvältä näytä, kuin se selässä tuntui, mutta tästä sitä ruvetaan vain parantelemaan ja treenailemaan! :) 

Hyppäämään pitäisi päästä, mutta ei oo millään saanut aikaiseksi. Toivottavasti nyt tässä lähipäivinä, pitäisi kerran viikossa hypätä, niin saisi siitä rutiinia. Mutta tästä on hyvä jatkaa ja päästään viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina Anu Hännisen kouluvalmennukseen. Saan vihdoinkin jonkun huutelemaan mulle, että nyt se teet tämän ja tämän asian väärin :D Kiva päästä valvovan silmän alle piiiiitkästä aikaa. 

Laukanvaihto aikeissa...

hiiijop!

ja tuli sieltä vaihto :)