Jalasjärvi 29.10

Kaikesta huolimatta pääsimmekin Saran kanssa kilpailemaan Jalasjärvelle. Yhden muuttujan kerroinkin jo edellisessä postauksessa, mutta kun se ongelma oli "ratkaistu" oli ongelmana kyyti ja koko kilpailuiden mahdollinen peruuntuminen kökkäväen uupuessa. Isä lupautui kuskiksi ja lähtemään avukseni. Olikin kiva lähteä isän kanssa reissuun, koska olen ollut kuitenkin hänen mukanaan kilpailuissa, niin oli kiva kun se meni tälläkertaa näin. Kaikki sujui ongelmitta, lastauksessa eikä missään muussakaan ollut ongelmia.

Verkkasin Saran taivuttelemalla, temmon vaihteluilla, pysäytyksillä ja liikkeelle lähdöillä. Verkassa S tuntui omalta itseltään. Kun meidän vuoro oli mennä maneesiin, S jäännittyi todella lujaa. Osasinkin varautua siihen itse ja ratkaisin tilanteen tekemällä volttejä tuomarin päädyssä kumpaankin suuntaan, koska tuomarin pääty oli todella jännittävä. Hetken kuluttua S onneksi rentoutui. Rata oli paljon parempi kuin Kurikassa ja olen tyytyväinen hevoseen. Itse onnistuin kuitenkin taasen mokaamaan kun hevonen oli hyvä ja unohdin voltin ennen kolmikaarista. S meinasi ottaa myös pissatauon itselleen.

Suorituksen jälkeen tein loppuverkan, jossa ratsastin eteen alas. Isä haki pöytäkirjan ja jännitin ihan mielettömästi kuinka paljon saimme, kuinka paljo oma unohdukseni vaikuttaisi. Saimme tasan 60%! Olen niin onnellinen vieläkin kyseisestä tulokesta, koska se on paras tähän mennessä. Sijoituimme kolmasiksi. Olin niin onnellinen, että rupesin itkemään onnesta ja huomasin kuinka onnellinen isäkin oli puolestamme. Oli kiva viettää isän kanssa laatuaikaa ja yhdistää siihen Sara.

Nyt tulevana lauantaina suuntaamme Niinisaloon, saman ohjelman ja tuomarin arvosteltavaksi. Toivottavasti tällä kertaa ei tule unohduksia ja olisi kiva saada parempi tuloskin! :)

Rata kuvattiin taas vain puhelimella, mutta mikäli joku haluaa katsoa silti:

kaikki kuvat c. Veera Antila 

Kurikka 24.9

Pääsimme Saran kanssa starttaamaan 1-tason koulukilpailuissa Kurikassa He B:3 2009. Vuoden tauon jälkeen olin tyytyväinen suoritukseemme, vaikka kuvassakin näkyy lopputervehdyksessä ilmeessäni pettymys kun kiitän Saraa. Sara oli hyvä, enkä vain ratsastanut niin hyvin kuin olisin pystynyt. Saimme 56,36% (jaettu 12 sija) ja kuitenkin onnistuin tavoiteessamme saada hyväksytyt prosentit. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta kunhan selvisin seuraavaan päivään ja nukuin yön yli, sain itseni tajuamaan, että hyvinhän se meni. Tämä oli vasta toinen He B minkä olen mennyt ja viime syksynä sain hyvin samat prosentitkin. Takapakkia ei ainakaan ole tullut, nyt vain ahkerasti treeniä. 

Tulevana lauantaina suunitelmissa oli mennä Jalasjärvelle koulukisoihin, mutta näyttää siltä ettei saada lähteä. Lähtisin, mutta tallilla on muilla hevosilla flunssaa, niin ei pääse lähtemään. Ärsyttää kyllä ihan mielettömästi, ei niitä kilpailuja liikaa ole. Todennäköisesti jätän mestaruudetkin välistä, koska ei pääse kisoihin treenaamaan. Meidän "kilpailukausi" alkoi yhtä nopeasti kuin päättyikin.

Meidän rata kuvattiin puhelimella, se on huonolaatuinen, mutta jos joku haluaa sen nähdä:

kaikki kuvat c. Roosa Rintamäki

Treenaamista

Sara voi oikein hyvin ja sen kanssa olen treenannut nyt aktiivisesti kesästä tähän asti ja treenit jatkuu edelleen. Ollaan valmentauduttu nyt Heidin, Kallen ja Sannan kanssa. Tällä hetkellä Sanna käy joka torstai valmentamassa tallillamme. Olen nyt kahtena viikkona ollut Sannan tunneilla ja pidän hänestä paljon! Kyseessä on siis Pajulan Sanna. Olen saanut niin paljon apua pieniinkin ongelmiin, etten olisi voinut uskoakaan. Olen aina ihaillut Sannan eleetöntä ja hienoa ratsastusta. Nyt on vihdoinkin aika hiljalleen itse pyrkiä siihen, kun saa siihen niin hyviä neuvoja. Kalle käy kerran kuukaudessa tallillamme ja silloin Sannan tunteja ei ole, joten silloin käyn Kallen tunnilla. Helpottaa paljon kun tunnit on aina torstaina ja saa oikeasti rutiinin tähän, niin se on helpompaa sovittaa harrastus ja vapaa-aikani muuten.

Sannan kanssa on saanut paljon hyviä neuvoja esim. jalkani heiluvat paljon, varsinkin laukassa, niin Sanna käski suoristaa ajoittain ulos menevät varpaat. Pelkkä jalan suoristaminen saa jalkani heilumisen loppumaan. Kun keventää, niin raippaa olisi hyvä käyttä aina silloin kun itse on ylhäällä satulasta. Tämä siksi, että kun raippaa käyttää silloin hevonen polkaisee takajalallaan liikettä eteenpäin joten silloin saa käytettyä raippaa paljon tehokkaammin ja se vaikuttaa liikkeeseen enemmän. Kukaan valmentaja ei ole oikein ääneen todennut sitä, että kuinka herkkä S oikeasti on suustaan, se on älyttömän herkkä! Olen saanut Sannalta paljon neuvoja siihenkin, mitä olen kaivannutkin. Taivuttelen ja asettelen hevosta kauhean suurieleisesti, mutta nyt minulle on opetettu vain vähän sormia liikuttelemaan, aivakuin soittaisi kitaraa. S toimii niin paljon paremmin ja kun antaa välillä sisäohjaa hitusen eteen, se herää oikein henkiin ja nostaa itsensä.

Kuvat kesällä Heidin valmennuksesta c. Emilia

Nykäsen kouluvalmennus 8.7.

Olimme ensimmäistä kertaa Nykäsen Kallen kouluvalmennuksessa 8.7. Anna tuli silloin kanssani tallille ja saankin häntä kiittää kuvista. Vettä satoi valmennuksen aikana, mutta se ei haitannut lainkaan. 

Toisella pitkällä sivulla oli puomi uran sisäpuolella. Puomille piti tehdä väistö, ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Puomin kohdalle tuli suoristus ja sen jälkeen väistö takaisin uralle. Päätyihin tehtiin isot ympyrät, missä piti saada hevonen venyttämään askelta. Toisella pitkällä sivulla oli kolmikaarinenkiemuraura, missä oli puomit. Puomien ympäri piti tehdä voltit, esim. oikeassa kierroksessa tehtiin ensin voltti vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle. Tehtävät olivat todella kivoja, mutta kyllä vähän meinasi olla hukassa kun ei ole päässyt taas treenaamaan niin paljoa.  

Kokonaisuudessaan valmennus sujui hyvin, mutta loppujen lopuksi kuski, niinkuin ratsukin oli hyvin väsynyt. Teki välillä vähän tiukkaa, koska en muista koska viimeksi olisin ollut tunnin valmennuksessa. Eiköhän molempien kunto ja jaksaminen sitä kautta kehity. Ehdottomasti menen Nykäsen valmennuksiin uudelleen ja seuraava onkin nyt 11.8. Nykänen käy valmentamassa tallillamme kerran kuussa. 

I should have known from the start

Miksei meistä ole kuulunut yhtään mitään? Siinäpä vasta kysymys. Rehellisesti sanottuna olen keskittynyt elämään elämääni ja en nykyään ole koneella oikeastaan ollenkaan, ellei netflixin katsomista lasketa. Jälleen kerran elämäni on muuttunut, mutta tälläkertaa positiivisesti. Saran kanssa treenit sujuu ja olemmekin olleet nyt Nykäsen Kallen valmennuksissa kerran kuussa ja viikottain pyrin normaalisti Heidin silmän alle.

Olimme Saran kanssa myös Siltakorven Sannan kouluvalmennuksessa Niinisalossa ja yövyimmekin siellä. Valmennus oli hyvä ja reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut. Sara meni koppiin hyvin, yö vieraassa tallissa oli sujunut rauhallisesti ja nätisti Sara jaksoi odottaa Lilliä seuraavana aamuna yksin tallissakin. Ajattelin Saran sekoavan uudessa paikassa kun ei ole reissannut pitkään aikaan, mutta jälleen sain epäillä turhaan.

Olen nykyään onnellisesti parisuhteessakin. Joten ymmärrettävästi viikonloput kuluu poikaystävän kanssa suurimmaksi osaksi. Kahdissa eri häissäkin olen käynyt, Siljan omissa ja veljeni omissa. Tällähetkellä olen kuumeessa kotona ja Saralla jo toinen lomaviikko menossa. Treeniin palaillaan kunhan olen itse taas kunnossa ja Sara on saatu kengitettyä (muutaman viikon aikana lähtenyt kaksi kenkää jo, kokeiltiin uutta kengittäjää huonoin tuloksin).

Palailen valmennuspostauksien kanssa seuraavilla kerroilla, kunhan kuume ei ole enää niin kova ja jaksan editoida videoita :)

All eyes on me

Lauantaina Sara oli reväyttänyt tms vasemman etujalkansa, että se oli täysin kolmijalkainen. Lauantaina sen jalka kylmättiin kahteen kertaan ja sunnuntaina sama juttu. Sunnuntaina todettiin se kyllä jo ravissa puhtaaksi, mikä oli hyvin hämmentävää. Tänään sitten ratsastin sillä käyntiä suurimaksi osaksi, vähän ravailin ja kokeilin onko laukka puhdas. Sara päätti ottaa muutaman päivän sairasloma taas, mutta jää kyllä mysteeriksi taas mikä oli. Lauantaina olin kuitenkin juuri silloin käynyt hoitamassa Saran kun tapaturma (tai mikä nyt olikaan) oli sattunut. Olin tallilla 13-14 aikaan ja Hanne oli 12 aikaan käynyt tarkistamassa hevosten kunnon, joten Sara on telonut itsensä tunnissa tai parissa.

Ostin Saralle nyt Prestigen Top Dressage satulan. Vahingossa kokeilin sitä kun se oli kaverilla kokeilussa ja se sattui Saralle vielä sopimaan täydellisesti. Tiesin satulan hankinnan olevan kesällä ajankohtaista, mutta tämä tuli aika äkkiä. Onneksi saan maksaa satulan osissa, niin saan omasta palkasta sen maksettua. Nyt alkaa vain Saran kahden satulan myyntirumba.

Yleisesti Sara on ollut nyt todella hyvä ratsastaa, se tekee heti alusta asti töitä, liikkuu rentona ja reippaammin kuin koskaan ennen. Olen yrittänyt pitää työskentelyn sille mielekkäänä esim. käynyt loppukäyntejä maastossa, tehnyt erilaisia tehtäviä kentällä ja maastoillutkin. Pitäisi saada pitkästä aikaa videota ratsastuksesta, mutta sen näkee koska se onnistuu.

Got a lotta people tryna drain me of this energy

Kauhea kiire on vienyt veronsa ja blogi on yksi asia minkä suhteen olen joutunut vähentämään huomiota. Lauantaina on vihdoinkin minun ylioppilasjuhlat, joiden jälkeen saa alkaa hengittää. Maanantaina alkaa työt ja toivon sen auttavan saamaan takaisin arkeen rytmin. Juhlia varten on vielä paljo tekemistä, mutta paljon on saatu myös tehtyä.

Sara on kuitenkin asia mistä kiireen takia ei voi tinkiä. Olin Saralla Heidin valmennuksessa lauantaina ja maanantaina, sekä äiti meni Saran kanssa sunnuntaina. Valmennukset menivät hyvin ja Sara toimi äidinkin kanssa hyvin. Sarasta huomasi heti, kuinka se herätti sisäisen ratsastuskouluhevosensa henkiin. Ajattelin, että maanantain valmennus voi aluksi mennä huonosti, koska toisen ratsastajan jälkeen yleensä palautetaan ns. omat asetukset. Mitään ongelmaa ei ollutkaan, Sara meni heti alusta asti reippaasti ja letkeästi. Sarasta on niin ihana huomata kuinka paljon se tykkää tehdä töitä, sen motivaatio pitää vain saada nyt pidettyä yllä ja tehdä erilaisia tehtäviä eri päivinä. Vaihtelevuus on nyt se avainjuttu.

Seuraavalla viikolla saan toisenkin hevosen liikutettavakseni, joten voin vain kuvitella kuinka väsynyt tulen olemaan. Kun työt alkavat on se aluksi mielettömän rankkaa. Ei ole tottunut siihen, että joutuu olemaan koko päivän pihalla ja siihen kun lisää kuumuuden ja kaksi liikutettavaa... Ainakin on tekemistä, ei tarvitse tekemisen puutteesta valittaa. Kivaa päästä taas pitkästä aikaa ratsastamaan Fionaa.

Sofialle kiitos kuvista!

Let's talk about all the good things

Tällä viikolla olen mennyt itsenäisesti työskennellen Saran kanssa ravissa ja käynnissä. Vapaankin annoin Saralle torstaina. Päivät ovat menneet vaihtelevasti, välillä on rankempia päiviä ja välillä on taas kevyempiä. Sarasta huomaa sen, että se on saanut olla kauan sairaslomalla ja ei ole joutunut sen kummemmin töitä tekemään. Sara ei jaksa työskennellä kauaa ja yrittääkin luistaa hommista menemällä mukamas nätisti, vaikkei todellisuudessa niin tee. Huomaa kyllä, että vaikka on yrittänyt omaa kuntoa pitää yllä, on harjoitusravissa oleminen rankkaa. Aikaa vain ja treeniä + palautumista, niin eiköhän se Saran (ja minunkin) kunto nouse ja saadaan Sarakin rehelliseksi. 

Huomenna olisi tarkoitus ottaa Saran kanssa ylioppilaskuvia, vähän pelottaa jo etukäteen mitä siitä tulee. Sara on onneksi kuitenkin kuvauksellinen ja hallittee poseeraamisen, mutta ei sitä koskaan voi tietää millä kaviolla neiti aamulla nousee.

Lauantaina, sunnuntaina ja todennäköisesti myös maanantaina on Heidin valmennuksia joihin osallistumme Saran kanssa. Tarkoituksena olisi kuitenkin, että äiti menisi Saralla tunnille sunnuntaina.