All eyes on me

Lauantaina Sara oli reväyttänyt tms vasemman etujalkansa, että se oli täysin kolmijalkainen. Lauantaina sen jalka kylmättiin kahteen kertaan ja sunnuntaina sama juttu. Sunnuntaina todettiin se kyllä jo ravissa puhtaaksi, mikä oli hyvin hämmentävää. Tänään sitten ratsastin sillä käyntiä suurimaksi osaksi, vähän ravailin ja kokeilin onko laukka puhdas. Sara päätti ottaa muutaman päivän sairasloma taas, mutta jää kyllä mysteeriksi taas mikä oli. Lauantaina olin kuitenkin juuri silloin käynyt hoitamassa Saran kun tapaturma (tai mikä nyt olikaan) oli sattunut. Olin tallilla 13-14 aikaan ja Hanne oli 12 aikaan käynyt tarkistamassa hevosten kunnon, joten Sara on telonut itsensä tunnissa tai parissa.

Ostin Saralle nyt Prestigen Top Dressage satulan. Vahingossa kokeilin sitä kun se oli kaverilla kokeilussa ja se sattui Saralle vielä sopimaan täydellisesti. Tiesin satulan hankinnan olevan kesällä ajankohtaista, mutta tämä tuli aika äkkiä. Onneksi saan maksaa satulan osissa, niin saan omasta palkasta sen maksettua. Nyt alkaa vain Saran kahden satulan myyntirumba.

Yleisesti Sara on ollut nyt todella hyvä ratsastaa, se tekee heti alusta asti töitä, liikkuu rentona ja reippaammin kuin koskaan ennen. Olen yrittänyt pitää työskentelyn sille mielekkäänä esim. käynyt loppukäyntejä maastossa, tehnyt erilaisia tehtäviä kentällä ja maastoillutkin. Pitäisi saada pitkästä aikaa videota ratsastuksesta, mutta sen näkee koska se onnistuu.

Got a lotta people tryna drain me of this energy

Kauhea kiire on vienyt veronsa ja blogi on yksi asia minkä suhteen olen joutunut vähentämään huomiota. Lauantaina on vihdoinkin minun ylioppilasjuhlat, joiden jälkeen saa alkaa hengittää. Maanantaina alkaa työt ja toivon sen auttavan saamaan takaisin arkeen rytmin. Juhlia varten on vielä paljo tekemistä, mutta paljon on saatu myös tehtyä.

Sara on kuitenkin asia mistä kiireen takia ei voi tinkiä. Olin Saralla Heidin valmennuksessa lauantaina ja maanantaina, sekä äiti meni Saran kanssa sunnuntaina. Valmennukset menivät hyvin ja Sara toimi äidinkin kanssa hyvin. Sarasta huomasi heti, kuinka se herätti sisäisen ratsastuskouluhevosensa henkiin. Ajattelin, että maanantain valmennus voi aluksi mennä huonosti, koska toisen ratsastajan jälkeen yleensä palautetaan ns. omat asetukset. Mitään ongelmaa ei ollutkaan, Sara meni heti alusta asti reippaasti ja letkeästi. Sarasta on niin ihana huomata kuinka paljon se tykkää tehdä töitä, sen motivaatio pitää vain saada nyt pidettyä yllä ja tehdä erilaisia tehtäviä eri päivinä. Vaihtelevuus on nyt se avainjuttu.

Seuraavalla viikolla saan toisenkin hevosen liikutettavakseni, joten voin vain kuvitella kuinka väsynyt tulen olemaan. Kun työt alkavat on se aluksi mielettömän rankkaa. Ei ole tottunut siihen, että joutuu olemaan koko päivän pihalla ja siihen kun lisää kuumuuden ja kaksi liikutettavaa... Ainakin on tekemistä, ei tarvitse tekemisen puutteesta valittaa. Kivaa päästä taas pitkästä aikaa ratsastamaan Fionaa.

Sofialle kiitos kuvista!