Jalasjärvi 29.10

Kaikesta huolimatta pääsimmekin Saran kanssa kilpailemaan Jalasjärvelle. Yhden muuttujan kerroinkin jo edellisessä postauksessa, mutta kun se ongelma oli "ratkaistu" oli ongelmana kyyti ja koko kilpailuiden mahdollinen peruuntuminen kökkäväen uupuessa. Isä lupautui kuskiksi ja lähtemään avukseni. Olikin kiva lähteä isän kanssa reissuun, koska olen ollut kuitenkin hänen mukanaan kilpailuissa, niin oli kiva kun se meni tälläkertaa näin. Kaikki sujui ongelmitta, lastauksessa eikä missään muussakaan ollut ongelmia.

Verkkasin Saran taivuttelemalla, temmon vaihteluilla, pysäytyksillä ja liikkeelle lähdöillä. Verkassa S tuntui omalta itseltään. Kun meidän vuoro oli mennä maneesiin, S jäännittyi todella lujaa. Osasinkin varautua siihen itse ja ratkaisin tilanteen tekemällä volttejä tuomarin päädyssä kumpaankin suuntaan, koska tuomarin pääty oli todella jännittävä. Hetken kuluttua S onneksi rentoutui. Rata oli paljon parempi kuin Kurikassa ja olen tyytyväinen hevoseen. Itse onnistuin kuitenkin taasen mokaamaan kun hevonen oli hyvä ja unohdin voltin ennen kolmikaarista. S meinasi ottaa myös pissatauon itselleen.

Suorituksen jälkeen tein loppuverkan, jossa ratsastin eteen alas. Isä haki pöytäkirjan ja jännitin ihan mielettömästi kuinka paljon saimme, kuinka paljo oma unohdukseni vaikuttaisi. Saimme tasan 60%! Olen niin onnellinen vieläkin kyseisestä tulokesta, koska se on paras tähän mennessä. Sijoituimme kolmasiksi. Olin niin onnellinen, että rupesin itkemään onnesta ja huomasin kuinka onnellinen isäkin oli puolestamme. Oli kiva viettää isän kanssa laatuaikaa ja yhdistää siihen Sara.

Nyt tulevana lauantaina suuntaamme Niinisaloon, saman ohjelman ja tuomarin arvosteltavaksi. Toivottavasti tällä kertaa ei tule unohduksia ja olisi kiva saada parempi tuloskin! :)

Rata kuvattiin taas vain puhelimella, mutta mikäli joku haluaa katsoa silti:

kaikki kuvat c. Veera Antila 

Kurikka 24.9

Pääsimme Saran kanssa starttaamaan 1-tason koulukilpailuissa Kurikassa He B:3 2009. Vuoden tauon jälkeen olin tyytyväinen suoritukseemme, vaikka kuvassakin näkyy lopputervehdyksessä ilmeessäni pettymys kun kiitän Saraa. Sara oli hyvä, enkä vain ratsastanut niin hyvin kuin olisin pystynyt. Saimme 56,36% (jaettu 12 sija) ja kuitenkin onnistuin tavoiteessamme saada hyväksytyt prosentit. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta kunhan selvisin seuraavaan päivään ja nukuin yön yli, sain itseni tajuamaan, että hyvinhän se meni. Tämä oli vasta toinen He B minkä olen mennyt ja viime syksynä sain hyvin samat prosentitkin. Takapakkia ei ainakaan ole tullut, nyt vain ahkerasti treeniä. 

Tulevana lauantaina suunitelmissa oli mennä Jalasjärvelle koulukisoihin, mutta näyttää siltä ettei saada lähteä. Lähtisin, mutta tallilla on muilla hevosilla flunssaa, niin ei pääse lähtemään. Ärsyttää kyllä ihan mielettömästi, ei niitä kilpailuja liikaa ole. Todennäköisesti jätän mestaruudetkin välistä, koska ei pääse kisoihin treenaamaan. Meidän "kilpailukausi" alkoi yhtä nopeasti kuin päättyikin.

Meidän rata kuvattiin puhelimella, se on huonolaatuinen, mutta jos joku haluaa sen nähdä:

kaikki kuvat c. Roosa Rintamäki

Treenaamista

Sara voi oikein hyvin ja sen kanssa olen treenannut nyt aktiivisesti kesästä tähän asti ja treenit jatkuu edelleen. Ollaan valmentauduttu nyt Heidin, Kallen ja Sannan kanssa. Tällä hetkellä Sanna käy joka torstai valmentamassa tallillamme. Olen nyt kahtena viikkona ollut Sannan tunneilla ja pidän hänestä paljon! Kyseessä on siis Pajulan Sanna. Olen saanut niin paljon apua pieniinkin ongelmiin, etten olisi voinut uskoakaan. Olen aina ihaillut Sannan eleetöntä ja hienoa ratsastusta. Nyt on vihdoinkin aika hiljalleen itse pyrkiä siihen, kun saa siihen niin hyviä neuvoja. Kalle käy kerran kuukaudessa tallillamme ja silloin Sannan tunteja ei ole, joten silloin käyn Kallen tunnilla. Helpottaa paljon kun tunnit on aina torstaina ja saa oikeasti rutiinin tähän, niin se on helpompaa sovittaa harrastus ja vapaa-aikani muuten.

Sannan kanssa on saanut paljon hyviä neuvoja esim. jalkani heiluvat paljon, varsinkin laukassa, niin Sanna käski suoristaa ajoittain ulos menevät varpaat. Pelkkä jalan suoristaminen saa jalkani heilumisen loppumaan. Kun keventää, niin raippaa olisi hyvä käyttä aina silloin kun itse on ylhäällä satulasta. Tämä siksi, että kun raippaa käyttää silloin hevonen polkaisee takajalallaan liikettä eteenpäin joten silloin saa käytettyä raippaa paljon tehokkaammin ja se vaikuttaa liikkeeseen enemmän. Kukaan valmentaja ei ole oikein ääneen todennut sitä, että kuinka herkkä S oikeasti on suustaan, se on älyttömän herkkä! Olen saanut Sannalta paljon neuvoja siihenkin, mitä olen kaivannutkin. Taivuttelen ja asettelen hevosta kauhean suurieleisesti, mutta nyt minulle on opetettu vain vähän sormia liikuttelemaan, aivakuin soittaisi kitaraa. S toimii niin paljon paremmin ja kun antaa välillä sisäohjaa hitusen eteen, se herää oikein henkiin ja nostaa itsensä.

Kuvat kesällä Heidin valmennuksesta c. Emilia