12.9. Jalasjärvellä kilpailtiin seuran mestaruudesta. Mestaruudessa kilpailtiin kahdessa eri "lohkossa", pikkumestaruudesta (0- ja 1-tasolla kilpailevat) ja mestaruudesta (2- ja 3-tasolla kilpailevat). Luokka määräytyi tulosten mukaisesti, eli jos oli saanut esim. Helppo A luokasta kuluvalla kaudella yli 58% niin täytyi mestaruudesta kilpailevan mennä vähintään Helppoa A'ta. Meillä on Sarpan kanssa yli 58% tulos, joten meidän piti mennä Helppo A. Ohjelmana oli Helppo A FEI Lasten joukkueohjelma 2016 ja luokan tuomaroi Marja Bergström.
Kuvat on ottanut Minna Etelämäki
Verryttelyssä S oli ihan kauhea. Se protsestoi jokaista asiaa vastaan mitä tein. Kerkesin spekuloimaan mielessäni, että sen jalka on mennyt uudelleen ja kuinka keskeyttäisin kisat osaltani. Kuitenkin jokin tunne sai minut jatkamaan. Rupesin tekemään takaosakäännöksiä ja siinä tajusin mikä on homman nimi. S protestoi takaosakäännöstä tehdessä kannukseen niin pahoin, että takapää lensi. Koko verryttelyn ajan S oli pukitellut ja laukkasi ns. körmylaukkaa. Kun tilanteen olin tajunnut jatkoin verryttelyä normaalisti ja palaset alkoivat loksahdella pikkuhiljaa paikalleen.
Olin töiden jälkeen sinä päivänä äärettömän väsynyt ja en meinannut jaksaa ratsastaa Saraa niin paljoa kuin olisi pitänyt. Radalle mentäessä itse väsähdin vielä enemmän, mutta päätin jaksaa yrittää. Kentän ulkopuolella oli heinäpaali, mikä oli kauhea lihansyöjämörkö. Siitäkin kuitenkin selvittiin pääsimme aloittamaan radan. Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja S oli niin mielettömän hyvä ratsastaa. Kaarella piti myödätä ohjia ja S reagoi heti. Ennemmin S ei ole reagoinut oikein myötäämiseen, mutta se on nyt menneen kuukauden aikana tajunnut sen ja nykyään on ongelmana sen ylös saaminen sieltä. Aina kun yksi ongelma katoaa on toinen vastassa.
Rata meni meidän osalta todella hyvin esim. verkkaan nähden mutten osannut odottaa mitään kauhean hyvää tulosta. Muistan loppuverryttelyä tehdessäni haaveiluni: "Toisaalta olisi mahtavaa saada se 60%". Pyrin aina kilpailuissa hyväksyttyyn suoritukseen, mutta pikkuhiljaa ajatukset alkavat olla siinä 60% vakiintamisessa. Kun olin loppuverryttelyn saanut päätökseen ja kävelin pihalla vastaani tultiin kukkakimpun ja arvostelupaperini kanssa. Olin aivan puulla päähän lyöty ja ajattelin heidän antavan kukkakimpun kaikille. Hetken päästä kuitenkin tajusin, että olimme Saran kanssa voittaneet oman luokkamme prosentein 63%. Olen vieläkin niin onnellinen siitä ja teimme vielä uuden prosenttiennätyksen, vaikeammassa luokassa kaikenlisäksi.
Seuramestarit saimme tietoon vasta kun olimme jo illalla kotona. Olimme lähteneet jo luokkani jälkeen kotiin, koska luokkamme oli ensimmäisenä niin ei ollut järkeä jäädä moneksi tunniksi odottamaan kilpailujen loppua. Kysyinkin seuralaisilta saisimmeko lähteä vai pitääkö jäädä odottamaan. Kotona sitten odotimme äidin kanssa hyvin jännityksissä ja Tiialta sain tiedon että voitimme Saran kanssa seuramestaruuden! Se on meille hieno saavutus, koska emme ole voittaneet koskaan oikeastaan mitään. Se oli juuri se, jota tarvitsin motivaation kasvattamiseen ja siihen, että me pystytään ratsukkona menestymään, jos vain näen tarpeeksi vaivaa sen eteen. Mestarit palkitaan seuran pikkujouluissa marraskuussa, mitä odotan jo innolla. Seuraavat kisat on 30.9 Myrkyssä, kouluratsastuksen Isocupin finaali. Ohjelma on meille todella vaikea, mutta mennään vähän harjoittelemaan ja kokeilemaan.
